Oi ihana kesä!

Vihdoin alkoi kauan odottamani vuorotteluvapaa. Olen viisi kuukautta vapaa tekemään ihan, mitä haluan!

Ja minä tiedän, mitä haluan: kehrätä, värjätä, huovuttaa, sulattaa lasia, verhoilla pari mummon nojatuolia, siirtää valokuvia kankaalle ja lukea monta kirjaa. Lisäksi on vielä kasvimaa ja Kivinokka ja vadelmien, mustikoiden ja sienien  keruuta. Mutta ei silti kiire minnekään. Teen sitä, mikä milloinkin huvittaa, enkä mitää velvollisuudesta.

Voi onnea ja puhasta lampaan villaa, joka odottaa karstaamista ja kehräämistä ja värjäämistä!

Värin poistoa kloritella

Iida tuunasi farkkupaita kloritella. Peace-merkki oli tehty maalarinteipillä. Lisänä oli vähän batiikkisolmuja. Paita likosi ämpärissä kloritessa noin 15 minuuttia. Paita ei ole ollenkaan hullumpi. Ja ihaninta oli taas se jännittävä hetki, kun tutkittiin, että mikä oli lopputulos.

Kehräysharjoituksia

Vielä on kovasti mittarimatomaista tämä minun kehräämiseni, mutta kyllä minä tästä vielä harjoituksen kautta opin!

Tietoisen läsnäolon harjoittelua kehrätessä

Olen kevään ajan käynyt työväenopistossa mindfulness-kurssilla. Huomasin, että voin yhdistää tietoisen läsnäolon harjoittelun hyvin kehräykseen. Läsnäolo olisi hyväksi tässäkin, varsinkin, kun minulla on tapana saada lankaa liikaa kierrettä. Nyt on tavoitteeni kohdistaa kehrätessäni ajatukseni vain siihen, mitä olen tekemässä eli olla koko ajan läsnä kehrätessäni ja pitää samalla kehruuvauhti sopivan hiljaisena. Se on vaikeaa, sillä ajatukseni karkaavat niin helposti omille teilleen ja jalka alkaa polkea nopeammin ja nopeammin... mutta se harjoitus onkin huomioida ajatuksensa, joihin on vajonnut ja palata aina takaisin tietoiseen nykyhetkeen.

Kehrään tänään sunnuntaina, 1. pääsiäispäivänä, valkoista villaa. Sitähän minulla riittää. Olen pessyt lähes kaiken siitä yhdeksästä kilosta raakavillaa, jonka sain syksyllä.

Karstamyllyllä karstatut ovat mukavia kehrätä.

Aarrekartta toteutuu...

Toukokuun alussa jään viideksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle. Ihanaa!
Syksyllä 2010 etsin lehdistä kuvia, jotka parhaiten kuvaisivat unelmiani. Liimailin ne kartongille aarrekartaksi haaveistani ja nyt aarrekartta  toteutuu: Viiden kuukauden ajan VAPAUS tehdä sitä, mitä itse haluan: värjätä, kehrätä, huovuttaa, nauttia elämästä!

Kierrettä langassa

Innostuin taas kehräämään itse pesemiäni ja värjäämiäni ja sitten karstaamiani lepereitä. En ole vielä punninnut tuotoksiani, mutta epäilisin lankaa olevan runsaat 50 grammaa. Vyyhti on nyt kuivumassa. Toivoisin, että edes osa liiasta kierteestä häviäisi. En oikein osaa vieläkään kiristää rullavetoisen rukkini jarrua oikein, että kierrettä ei tulisi niin kovasti. Todennäköisesti kehrään jarru liian löysällä ja tuloksena turhan kova vauhti. Mutta harjoittelijahan minä vasta olenkin tällä kehräämisen saralla.

Karstatut lepereet odottavat pärekorissa kehräystä.

Samat villat kehrättynä ja navajo-tyyliin karstattuna kolmisäikeiseksi langaksi.