Navajo-kertaaminen

Tänään kertasin värjäämistäni villasta kehräämääni lankaa. Tämä oli ensimmäinen valmiiksi kehrätty erä ja kaikinpuolin kokeilua vielä. Aikaisemmassa värjäysbloggauksessani kerroin, että villasta lähti värjäyksessä kaikki lanoliini. Tein sille Sari Varilon kirjassaan Kehrääjän kirja neuvoman öljyämisen oliiviöljyliuoksella. Olihan se helpompaa kehrätä öljyämisen jälkeen.
Kertasin langan 3-säikeiseksi. Tässä on hyvä youtube-videolinkki Navajo-kertaamiseen.
Jännä nähdä minkä näköistä lanka on viimeistelyn jälkeen, eli, kastelun ja kuivatuksen jälkeen. Pieni paino (käytän tähän suihkepulloa) vyyhdin alapäässä tasaa varmasti hiukan ylimääräistä kierrettä.

Solmubatiikilla kuvioitu villahuivi

Ihana työkaveri jää eläkkeelle ja tarvitsin hänelle läksiäislahjan.
Löysin kaapista vaalean lilaksi joskus reaktioväreillä pesukoneessa värjäämäni villakankaan palan. Pesukonevärjäyshän ei ole kovinkaan järkevää villalle, sillä villa tarvitsee korkean lämpötilan kiinnittyäkseen. Nyt sitten jatkoin värjäämistä oikeilla villaväreillä. Kuvioin kankaan solmubatiikilla. Tiukoilla solmuilla sain kankaaseen stabiloitua myös hiukan muotoa. En sitten raaskinut silittää batiikkikohtien ihania ryppyjä pois. Käytössä ne varmasti siliävät, mutta ainakin näin alkuun, ne ovat mielestäni kaunis lisäefekti huivissa.

Pullon katkaisu

Sain työkaverilta kaksi sinistä tyhjää pulloa. Liekö niissä ollut jotain sherry-juomaa...
Mukava yllätys oli se, että lasi on läpivärjättyä eikä vain päältä.
Heikin kanssa yhteistyössä katkaisimme pullon. Heikki ruuvasi kiristimen sopivalle korkeudelle ja teki lasiveitsellä kiristimen yläreunaa pitkin suoran viivan pullon ympäri. Minä lämmitin kynttilällä viivakohtaa ja laskin sitten pullon lavuaariin kylmään veteen. Ja naps, siinä meillä oli lasimaljakko. Hiukan tarvittiin vielä märkähiomapaperia ja hiomista lavuaarissa, että reunan liika terävyys hävisi.

Käsityötaiteen perusopetuksesta

Viime keväänä sain päätökseen käsityötaiteen perus- ja syventävät opinnot Helsingin kaupungin työväenopistossa. Tuosta, noin viisi vuotta kestäneestä, hyvin antoisasta periodista kumpuavat paljolti nykyiset työni. Kaihomielin rupesin muistelemaan ryhmäämme ja opettajia ja kaikkea sitä, mitä teimme, kun luin Kristinen prossessiportofoliota perusopinnoista.
Sormet alkoivat syyhyttää saada tuota Wetterhoffin villaa käsiinsä. Kristine on tehnyt siitä hyvin satumaisen ja oman näköisensä huivin.

Jostain muistini sokkeloista palautui yht'äkkiä mieleeni, että en ollut muistanut joulukuussa määräaikaan mennessä vastata käsityötaiteen opintojen palautekyselyyn. Kyselyä ei enää ollut. Noloa! Niin paljon minä niistä opinnoista sain: itsevarmuutta, ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta, samanhenkisiä ystäviä. Jo ennen opintojankin tein kyllä paljon käsitöitä, mutta ne olivat etupäässä valmiiden ohjeiden mukaan tehtyjä. Käsityötaiteen opintojen kautta löysin oman käsityöllisen  ilmaisutapani - oman tunnistettavan kädenjälkeni. Haluan nykyään itse suunnitella alusta loppuun sen mitä teen. Olen huomannut, että ne työt, jotka olen suunnitellut ja tehnyt vaihe vaiheelta itse, ovat minulle kaikkein rakkaimpia.
Voin jopa sanoa, että opinnoista on ollut hyötyää työelämässäkin, sillä esimiestyössäni tarvitsen aina välllä luovaa ongelmanratkaisutaitoa. Ainakin ajatukset ovat käsillä tehdessä olleet aivan muualla kuin työpaikan ongelmissa. Ja se on aina hyvä ja terve asia.
Oma päiväkirjani Katrin tuliterästä taottua Helsingin työväenopiston käsityötaiteen perusopetuksen syventävien opintojeni päättötyön tekemisen vaiheista keväällä 2011.